lauantai 14. huhtikuuta 2018

Älä kanna hevosta

Vierailevan opettajan vinkit keskiviikkona ratsastustunnilla avarsivat ja aiheuttivat sellaisia "Ahaa, no niinpä tietysti!" -fiiliksiä. Tunnille pääsin Tangolla ja tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen ratsastustunti sitten viime syksyn. Ratsastustunti Tangolla olisi tullut tarpeeseen jo aiemmin, mutta enpä ollut saanut aikaan pyytää sitä tunnille tai ottaa yksityistuntia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tunnilta jäi käteen monta hyvää vinkkiä jatkoa ajatellen, sekä rakentavaa palautetta. Sain korjausehdotuksia sellaisiin ongelmiin, joita olen itsekin huomannut, mutta opettaja kiinnitti huomiota myös epäkohtiin, joita en itse ollut tiedostanut. Heti ratsastustunnin jälkeen kirjoitin kaikki vinkit ylös ja nyt hieman laajemmin kirjoitettuna jaan ne tänne blogiinkin.

kuvat c. Jenna Vahviala

1. Älä nakuta pohkeella. Jalka täytyy pitää paikallaan ja pohjetta/raippaa käytetään silloin, kun niille on oikeasti tarvetta. Lantion pitää joustaa liikkeen mukana ja ensisijaisesti sitä käytetään eteenpäin vievänä apuna. Opettaja huomautti pohkeella nakuttamisesta useaan kertaan, ennen kuin tajusin itse kiinnittää siihen huomiota. Itseasiassa Tango liikkui jopa paremmin, kun ratsastin sitä eteen istunnalla enkä jalalla...

2. Tangon pitää olla ratsastettavissa. "Joojoo mä osaan" -asenne ei kelpaa. Minun pitää pystyä päättämään milloin mennään, mitä tehdään ja milloin ei mennä eikä tehdä mitään. Tango ei saa viedä, vaan sen pitää rauhoittua kuuntelemaan sitä, mitä siltä pyydän. Sooloilua hevoselta ei hyväksytä. Tätä joojoo-asennetta en itse ollut edes ajatellut ongelmana. Minusta on ollut vain hauskaa, kun Tango on ollut oma-aloitteinen. Näin ei saisikaan olla. Oma-aloitteisuus on varmasti ihan kiva piirre, mutta dressagetreeneihin se ei sovi. Tangon täytyisi odottaa rauhassa apujani ja reagoida vasta sitten, kun olen antanut sille ohjeet, eikä niin, että Tango tekee ja minä annan ohjeet vasta sitten.

 
3. Väistöissä minun pitää muistaa tehdä muutama askel väistöä ja ratsastaa sitten pari askelta suoraan tai väistää toiseen suuntaan. Tango lähtee helposti ennakoimaan ja kiirehtimään. Eli ei niin, että Tango väistää jyrkästi sivulle ilman, että pyydän sitä tekemään niin. Ja sitten, kun Tango väistää, se ei suostu lopettamaan millään. Minun pitäisi tässäkin asiassa uskaltaa asettaa tarpeeksi tiukat rajat Tangolle ja ihan oikeasti lopettaa se väistö sitten, kun Tango väistää pyytämättä.

4. Tahti, tahti, tahti. Tämän sanan kuulin valehtelematta sata kertaa tunnin aikana. Tahdin täytyy pysyä tasaisena ja rauhallisena joka tilanteessa: volteilla, pohkeenväistössä, vastalaukkakaarteessa... Tahti vaihteli tunnilla hurjasti: ravivolteilla tahti hiipui, suorilla lisääntyi ja niin edelleen. Minun pitäisi antaa Tangolle raamit joissa liikkua ja pitää huoli siitä, että sen tahti pysyy antamissani raameissa. Heti, kun Tangon ravin tahti rauhoittui, pystyin paremmin istumaan sen ravissa alas satulaan pomppimatta.



5. Älä kanna hevosta. Istu hevosen takajaloille ja laita se työskentelemään. Minä niin luulin istuvani laukassa syvällä satulassa, mutta opettaja romutti nämä luulot hyvin nopeasti. Nojaan laukassa eteenpäin, jolloin takapuoleni nousee irti satulasta. Kun en istu syvällä satulassa Tangon "takajaloilla", se ei työskentele läpi kroppansa ja vastalaukkakaarteissa kaatui ulkolapansa päälle. Heti, kun istuin alas satulaan ja nojasin vähän taaksepäin, sain Tangon laukkaan paremman otteen ja sen pitäminen suorassa vastalaukkakaarteen ajan tuntuikin ihan helpolta.

Minä en myöskään saa tehdä asioita Tangon puolesta. En voi nojata eteenpäin ja kantaa Tangoa, vaan minun täytyy istua sen takajaloille ja laittaa Tango kantamaan itse itsensä. Minä en voi pitää sitä jaloillani suorana vastalaukkakaarteissa, vaan minun täytyy istua Tangon takajaloille ja antaa sen itse suoristaa itsensä. Tämä on mielestäni hyvä ja muistamise arvoinen neuvo. Älä tee asioita hevosen puolesta.



torstai 12. huhtikuuta 2018

Tämähän sujuu kuin tango...

Launtaisissa treeneissä oli paljon hyvää ja sitten oli saman verran huonoa. Ratsastuksesta jäi päällimmäiseksi fiilikseksi se, että minun ja Tangon yhteistyö on harpannut ison askeleen eteenpäin ja Tangolla ratsastaminen tuntui ensimmäistä kertaa alusta loppuun saakka kivalta. Ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa tykkääväni tuosta hevosesta.

Kaikki kuvat c. Jenna Vahviala
Alussa Tango oli jännittynyt kuin viulunkieli. Se pelkäsi maneesissa kuvaamassa ollutta Jennaa, omaa kakkakasaansa ja niin edelleen. Siinä vaiheessa kun Tango jännittyy, sitä on vaikea ratsastaa. Jännittyneenä Tango onnistuu jotenkin blokkaamaan kaikki antamani avut eikä se silloin myöskään reagoi niihin. Ravin tahti oli todella tikittävää.

En tiedä, mistä sain idean ratsastaa "keskiravia" alkuverryttelyissä, mutta idean toteuttaminen käytännössä kannatti. En varsinaisesti pyytänyt Tangoa keskiraviin, vaan painostin sitä jalalla liikkumaan reilusti eteen. Ohjilla pidin suuhun samalla kunnon tuntuman. Ikään kuin annoin Tangolle raamit, joissa sen tuli liikkua. Alussa tämä auttoi Tangoa rentoutumaan ja tulemaan niin sanotusti "läpi". Ravin tahti oli vielä tässä vaiheessa turhan reipas, mutta Tango oli rento ja ratsastettavissa.

Tässä ja alemmassa kuvassa Tango on vielä selvästi jännittynyt, mutta parempi kuin ensimmäisissä raviaskeleissa.



Tässä kuvassa Tango näyttää jo paljon rentoutuneemmalta. Sen muoto on matalampi ja askeleeseen on tullut tietynlaista vetävyyttä.



Vähänkään normaalia isommassa ravissa istuntani virheet korostuivat järkyttävästi. Näitä ongelmia en ole huomannut Viivin enkä Cuman kanssa ja niiden esiin tuleminen Tangon kanssa on ollut mielestäni hieman outoa. Kuten postauksen kuvistakin näkee, istuntani on hyvin etukenoinen ja jalkani seilaa missä sattuu. Minun pitäisi keskittyä pitämään jalkani paikallaan (ehkä pidentää jalustimia reiällä, jos se auttaisi) ja sitten istumaan suorassa. Luulen etukenon olevan seurausta siitä, että jalkani seilaa lähempänä hevosen häntää kuin satulavyötä... Jalka liian takana, nenä liian edessä, keskimäärin siis istun ihan oikeassa kohtaa. No, jos ei kuitenkaan ajatella näin.

Toinen iso virhe istunnassani on yleisesti istuntani harjoitustavissa. Tangon ravin muoto kärsii harjoitusravissa, kun en osaa istua pomppimatta (käytä vatsalihaksia t. Jenna), enkä näin ollen pysty käyttämään apujani kunnolla. Se, etten osaa hyödyntää vatsalihaksiani, ei ole ainoa ongelma. Minun pitäisi myös pystyä joustamaan selästäni ja istumaan harjoitusravissakin pehmeästi. Pieniä pätkiä istun hyvin, suurin osa ajasta kannattaisi varmaan keventää. Toisaalta kevyessä ravissa ratsastaminen ei kuitenkaan auta minua istumaan harjoitusravissa. Täytyykin vain otta itseä niskasta kiinni ja istua syvälle satulaan ja ottaa ne vatsalihakset käyttöön. Siitäkin huolimatta, että se tuntuu mahdottomalta.



Tangon keskiravi on jotenkin suloista. Etujalat ojentuvat suoraksi eteen ja takajalkojen liike näyttää hassulta. :D



Summa summarum, ravissa menee hyvin, muu ei toimikaan niin hyvin. Käynti on todella hyvän tuntuista sitten, kun ravissa hevonen on saatu avuille ja läpi. Takajalkojen askellus tuntuu selkeästi omassa takapuolessa, kun herra Principe liikkuu koko kroppansa läpi ja on rauhassa. Eli ei, käynti ei parane pelkästään kävelemällä vaan siihen liittyy paljon muutakin, kuten se, että hevosen täytyy olla rentona ja kuunnella apujani. Laukasta - tai sen toimimattomuudesta - voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen. En saa Tangoa laukassa yhtään läpi, se kuuntelee laukassa pohjeavut, mutta ei pidätteitä. Se kaatuu ympyröillä sisälavan päälle, enkä osaa korjata tätä ongelmaa itse. Takapuolessa tuntuu, että laukka pyörii, mutta todellisuudessa se ei taidakaan pyöriä.

Laukkaa pitää ehdottomasti vielä harjoitella ja siihen pitää saada joku ratkaisu. Hyvä idea olisi tietysti mennä Tangon kanssa oman opettajani tunnille neuvottavaksi. Saa nähdä, milloin tämä toteutuu. Kokonaisuudessaan Tango oli ratsastaessa lauantaina todella hyvä, mutta tallissa sen käytöstavat ovat edelleen vähän hakusessa. Nykyään sentään pääsemme ilman ulkopuolista apua ulos tallista, joskin hirveällä vauhdilla, mutta kuitenkin. Edetään tästä pikkuhiljaa eteenpäin, jospa se meidän välinen yhteys alkaisi joskus toimimaan pätkimättä. :)

Postauksen lopussa olevalla videolla liikkuvaa kuvaa meidän menosta!







perjantai 6. huhtikuuta 2018

Tammaongelmia


Koeviikko on viimein ohitse ja ehdin istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan treeneistä Viivin kanssa. Torstaina 29.3 Viivi oli kaikkea muuta kuin hyväntuntuinen ratsastaa. Se ei reagoinut pohjeapuihin ja oli kaikin puolin oudon tuntuinen ratsastaa. En osaa kuvailla sitä, millä tavalla Viivi oli outo, se vain oli. Kun ratsastaa jollain hevosella paljon, oppii tuntemaan sen niin hyvin, että pienetkin muutokset huomaa selvästi.

Sunnuntainakaan Viivi ei ollut vielä oma itsensä. Se oli paljon parempi kuin torstaina, mutta edelleen hidas pohkeelle. Laitoin jalkaan jopa kannukset, jotta saisin Viivin reagoimaan pohkeeseen terävämmin. Ne auttoivat jonkun verran, ja sunnuntain suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, että Viivi oli todella painava kädelle. Kun pyysin sitä nostamaan päätään ylöspäin ja kantamaan itsensä, sain reaktioksi vain sellaisen "haista sinä v*" -ilmeen ponilta, jonka jälkeen se nyppäisi päänsä ylös. Sunnuntaina meitä kuvaamassa ollut ystäväni Lotta kiteytti treenin kulun toteamalla, että Viivi vaikutti siltä, ettei sitä kiinnostanut kuunnella apujani. Siltä se selkäänkin tuntui.

Kuvat on otettu sunnuntaina 1.4. c. Lotta S.



Torstaina puhuin Viivin outoudesta meidän tallityöntekijälle ja maanantaina tallin omistajalle. Ensiksi mainittu sanoi seuraavansa Viivin käytöstä seuraavat päivät, omistaja totesi suoraan, että kyseessä taitaa olla kevään ensimmäinen kiima. Nyt jälkikäteen ajateltuna mietin, miksi en heti tajunnut. Tuollainen Viivi on aina ollut kiimassa, vähän sellainen "älä viitsi komentaa" -asenteella liikkuva otus, joka ei oikein tykkää reagoida pohjeapuihin kuin mahdollisesti pukittamalla. Sarahahissani ehdittiin jo spekuloida kaikenlaista epäsopivista satuloista ja muista varusteista. Kuten jo silloin instagram-storyyni mainitsin, Viivin satula on sopiva eikä vika ole siellä. Epäsopivan satulan kanssa Viivi ei suostu liikkumaan ja nyt kevättalvella se sai takaisin vanhan satulansa, jonka kanssa se liikkuu paljon paremmin kuin vanhalla satulalla eikä enää pukita, kun pyytää eteenpäin.

Keskiviikkona ratsastustunnille mentäessä tuntilistassa luki iloinen yllätys: Viivillä tunnille ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Viimeksi olen mennyt tunnilla Viivillä muistaakseni marraskuussa... Alkutunnista Viivi tuntui hitaalta jalalle ja vähän painavalta kädelle. Itsekin sain opettajalta palautetta, että pitäisi rentouttaa kädet. Tehtiin juuri sopivasti meille sopivia harjoituksia, joilla sain Viivin hyvin kevenemään edestä ja vähän nopeammaksi jalalle. Keskityimme koko tunnin tekemään kokoamisia kaikissa askellajeissa.



Ensin käynnissä koottiin suoralla uralla, kulmissa ratsastettiin "normaalia" käyntiä ja jokaisen sivun keskelle ratsastettiin voltti keskikäynnissä. Mielestäni tämä tehtävä ei sujunut kovin hyvin, sillä Viivi oli vähän hidas jalalle, eikä keskikäynnistä löytynyt sellaista tuttua tarmokkuutta. Jatkoimme ravissa samaa tehtävää, jolloin tehtävä onnistuikin paljon paremmin. Volteista ratsastin vähän tarkoituksettoman isoja, mutta mikä tärkeintä, Viivi tuntui koko ajan tasaiselta eikä sen ravin tahti vaihdellut koko ajan. Kokoamisten jälkeen ohjastuntumakin keveni mukavasti.

Myötälaukkakokoamisten ja pohkeenväistöjen jälkeen tehtiin vielä vastalaukka-käynti -siirtymisiä, joissa emme olleet vahvimmillamme Viivin kanssa. Laukannostot olivat todella siistejä, sain Viivin laukkaa koottua hyvin istunnalla, mutta käyntiin siirtymisessä oltiin taas hitaita. Vaikka Viivi ei enää painanut kädelle, se ei ollut ihan hereillä ja reagoi käyntiin siirtäviin pidätteisiin muutaman askeleen viiveellä. Muutamien napakoiden pidätteiden jälkeen laukka-käynti siirtymiset sujuivat ilman turhia raviaskeleita ja pehmeästi. Tunnin loppuessa jäi sellainen fiilis, että Viivi antoi kaikkensa, kuten se normaalisti tekee. (ja siltä se tunnin jälkeen näyttikin...) Kiimakin taisi karata jonnekin, liekö pakoon huonoa säätä. ;)

Eli tiivistetysti viime aikojen kuulumiset: tammaongelmia.



maanantai 19. maaliskuuta 2018

Ratsastushousuviidakossa

Vuosien saatossa minulla on ollut vaikka kuinka paljon erilaisia ja erivärisiä ratsastushousuja. Tummansininen on luottoväri ja varma valinta, mutta en silti halua täyttää kaappiani pelkästään tummansinisillä housuilla.
Ratsastus, tuo ah niin ihanan halpa harrastus! Muutama postaus takaperin mainitsin etsineeni netistä uusia ratsastushousuja. Eipä vaan ole löytynyt. Eri nettikaupoista löytyy varmasti satoja, ellei tuhansia ratsastushousuja, enkä minä löytänyt niistä sopivia, joten piti lähteä fyysisesti kaupoille. Etukäteen katsottuna kaikissa ratsastushousuissa tuntui olevan jotain vikaa. Kokosin itselleni muutaman kohdan muistilistan shopailun helpottamiseksi:

Kriteeri 1: hinta alle 100€
En varmasti ole ainoa, joka ostoksia tehdessä katsoo tuotteen hintaa. Ovatko 170 euroa maksavat housut jotenkin paremmat, kuin 70 euroa maksavat? En oikein usko, että kaikissa tapauksissa kahden eri housumallin ero olisi sataa euroa. Nehän näyttävät keskenään miltei samalta! Miksi maksaa tuhottoman paljon kuluvasta käyttötavarasta, jotka ovat muutaman vuoden kuluttua puhki kulutetut ja taas joutuu ostamaan uudet. En vain tajua.

Kriteeri 2: väri ruskea tai beige
Ei valkoisia housuja, joissa kaikki lika näkyy heti. Ei myöskään tummansinisiä, koska sellaiset minulla jo on. Ei pinkkejä, sillä melkein kaikki ratsastuksessa käyttämäni paidat ovat pinkkejä, enkä halua pukeutua kokopinkkiin. Ei vihreitä, ei keltaisia, ei oransseja, eikä ehkä mustiakaan. En haluaisi olla ratsastushousujen värin suhteen liian vaativa, mutta joku raja sentään siinäkin suhteessa.

Kriteerit 3 ja 4: sukkapuntit ja grippi(koko)paikat
Täytyy olla sukkapuntit ja grippipaikat. Kaikista muista ehdoista olen valmis joustamaan, mutta en näistä kahdesta. Tarrat housunlahkeissa ovat aivan kamalat ratsastussaappaiden kanssa, ja niille sanonkin ehdoton ei. Saappaista en luovu. Mokkapaikkaiset housut tuntuvat olevan niin last season ja sen verran taidan minäkin trendien mukana kulkea, etten sellaisia aio ostaa. Grippipaikkaiset housut ovat kokemukseni perusteella paljon mukavammat jalassa. Lisäksi haluaisin housujen olevan korkeavyötäröiset, istuvat ja mukavat jalassa.

Kivat varusteet hymyilyttävät enemmän kuin huonot ja rumat!
Okei, Hööksille lähdettiin sovittamaan erilaisia ratsastushousuja nämä kolme kriteeriä mielessä. Edulliset ruskeat ratsastushousut grippipaikoilla ja sukkapunteilla. Ei mahdoton tehtävä, mutta ehkä hieman haastava. Shoppailu on yleensä helpompaa silloin, kun tietää mitä haluaa, ja nyt minä tiesin.

Mitä Hööksiltä sitten tarttui mukaan? Siniset housut ilman sukkapuntteja. Hinta alitti budjettini ylärajan muutamalla kympillä ja grippipaikatkin löytyvät. Löysin omaa silmääni miellyttävät ratsastushousut, vaikka täydellisten ratsastushousujen kriteereistä täyttyikin vain puolet. Näiden housujen kohdalla en yllättänyt pelkästään perheenjäseniäni vaan myös itseni. Löysin jopa muutkin ostoslistallani olleet varusteet, joten reissu Hööksille ei ollut missään nimessä turha. Hieman kallis vain.

Sisätiloissa housujen kuvaaminen oli todella vaikeaa, joten koin paremmaksi vaihtoehdoksi lainata kuvat Hööksin sivuilta.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Ympyröillä pyöriminen loppuu nyt!

Sunnuntai-iltana minulla oli taas dressagetreffit Tangon kanssa. Olen suhtautunut Tangoon tässä kuukauden ajan vähän ristiriitaisin fiiliksin - se on tallissa hoidettaessa todella ärsyttävä, mutta heti maneesille päästyämme käyttäytyy kuin enkeli. Sunnuntaiset onnistuneet treenit saivat hymyn leviämään korviin asti ja toteamaan, että ehkä fiilis ratsastaessa voittaa sen hoitaessa tulevan fiiliksen.

Tuttuun tapaan talutin Tangoa alkukäynneiksi ja pian selkäännousun jälkeen keräsin jo ohjat tuntumalle ja lähdin taivuttelemaan Tangoa käynnissä ympyröillä ja suoralla. Ympyrällä pyysin sitä väistämään takaosallaan ympyrän uran ulkopuolelle ja pitkillä sivuilla ratsastin sulkutaivutuksia pyytäen Tangolta takaosaa uran sisäpuolelle. Oikeaan kierrokseen se oli sekä väistöissä että suluissa oikein hyvä, mutta vasemmassa kierroksessa Tango olisi halunnut ravata sulkutaivutusten sijaan. Se on vasemmalle muutenkin vähän jäykkä ja uralla tehdyissä sulkutaivutuksissa se vielä korostui.

Kun Tango oli käynnissä ihan ok, päätin siirtää sen raviin. Muutaman ensimmäisen kierroksen ajan Tango oli ihan kauhean tuntuinen ratsastaa. Käynnissä se ei ollut vastustellut asetusta, mutta ravissa se vastusteli sitten käynninkin edestä. Tango oli jännittynyt ja jäykkä, eikä yhtään sellainen kuin edellisellä ratsastuskerralla.

Kuvat eivät ole tuoreita. Ne eivät täysin vastaa tekstin sisältöä eivätkä anna kuvaa siitä, millainen Tango oli sunnuntaina ratsastaa. :D Laadustakin on jouduttu tinkimään, sillä kuvat ovat kuvakaappauksia videolta.
Päättäväisesti jatkoin taivuttelua ravissakin. Tein väistöjä ja sulkutaivutuksia keskihalkaisijalta kohti uraa. Yllätyin siitä, kuinka sulkutaivutuksissa ravin tahti oli paljon tasaisempi kuin väistöissä. Oikealle tehtävissä väistöissä Tango oli jäykkä. Tuntuu, ettei se oikein kuuntele vasenta pohjettani enkä siksi saa Tangoa väistämään tarpeeksi jyrkästi. Pikkuhiljaa väistöt alkoivat onnistumaan ja lisäsin tehtävään avotaivutuksia pitkillä sivuilla. Tango alkoi tuntua tässä vaiheessa paljon paremmalta. Se oli oikeaan kierrokseen jo rento, vasempaan (eli siihen hankalampaan) kierrokseen kaikki oli vielä hakusessa.

Ajattelin, että on riski nostaa laukka siinä vaiheessa, kun Tango ei vielä ole ravissa läpi. Nostin laukan silti ja onneksi nostinkin. Tein ensin ravi-laukka-ravi siirtymisiä ja Tango oli todella hyvän tuntuinen siirtymisissä, varsinkin pyytäessäni laukkaa se reagoi hyvin. Pidätteet menivät hetkittäin kuuroille korville, mutta pääasiassa Tango kuunteli niitäkin. Yhtäkkiä päätin kokeilla sulkutaivutuksia laukassa. Jos Tango kerran osaa sulut ravissa, miksei se osaisi laukassakin? (Ja noh, jälkikäteen netistä tarkistettuna laukkasulut kuuluvat sille tasolle, mihin Tango on koulutettu.) Heti keskihalkaisijalle kääntäessäni Tango tuntui tietävän, mitä siltä pyysin. Se innostui laukkasuluista aivan valtavasti kaahottaen hetkittäin laukassa hieman holtittomasti, mutta se teki älyttömän hienoja sulkuja!

Liikettä näyttää löytyvän, vaikka Tango ei olisikaan "läpi".
Itse olin vähän pihalla siitä, mitä olisi pitänyt tehdä. Olen harjoitellut laukkasulkuja ratsastustunneilla ympyrällä eri hevosen kanssa, joten itseäni yllätti se, että osasin ratsastaa niitä nyt keskihalkaisijalta kohti uraa. Tangon innostuttua luulin tehneeni virheen, sillä epäilin tosissani, etten saa sitä enää rauhoittumaan. Tango osoitti tyhmät ennakkoluuloni vääräksi olemalla laukan jälkeen raviin siirtymisissä superkevyt kädelle ja se kantoi itsensä rehellisesti kumpaankin suuntaan.

Sunnuntain avainsana oli siis laukkasulut. Ei mikään ihme, ettei Tango ole aiemmin jaksanut työskennellä kanssani, kun en ole vaatinut siltä tarpeeksi vaativia asioita. ;) Heti, kun liikkeiden vaatimustaso nousee, alkaa Tangostakin irrota mageita askeleita. Kokenut hevonen opetti minulle sunnuntaina, ettei kehitystä tapahdu, jos ei uskalla ottaa riskejä ja kokeilla jotain haastavampaa. Tämä pitäisi pitää mielessä vielä Viivin ja Cumankin kanssa...

Ympyröillä pyöriminen loppuu nyt!

Näitä kuvia katsoessa jalustimeni näyttävät hieman lyhyiltä. Sunnuntaina pidensin niitä reiällä siitä, mitä tässä kuvassa näkyy ja pääsin paljon paremmin istumaan satulaan!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Karvapyllyjä, auringonpaistetta ja tangotreenejä

Mistähän sitä lähtisikään kuulumispinoa purkamaan... Aivan liian paljon asiaa on jäänyt odottamaan, että saan kirjoitettua ne ylös. Pääasiassa hemi-maaliskuun vaihteessa olen ratsastanut Tangolla, mutta Viivinkin selässä on tullut käytyä peräti kahteen kertaan. Kahteen viikkoon en ole ehtinyt ratsastustunnille, vaan olen ratsastanut itsenäisesti. Rehellisesti sanottuna sen huomaa. Onneksi ratsastustuntien puutteen pääsee korjaamaan tällä viikolla, kun minulla on sovittu kaksi ratsastustuntia.

Maaliskuun ensimmäisenä kireä pakkanen nipisteli sormenpäissä ja poskissa. Säätä uhmaten päätin kuitenkin lähteä tallille. (Eihän reilu pakkanen ole mikään este kunnon hevosharrastajalle, vai kuinka?) Toppahousuni eivät olisi millään venyneet ratsastamiseen satulan kanssa - ehkä paras tekosyy päästä ratsastamaan ilman satulaa! Viivikin sai päällensä loimen, tosin lähinnä sen takia, että oma takamukseni ei olisi ratsastuksen jälkeen ihan hevosenkarvoissa. Idea hyvä, toteutus ei niinkään. Sen sain huomata pian, kun kaulakappaleen tarrakiinnitys ei meinannut pitää. Vauhdissa lepattava kaulakappale alkoi häiritsemään sen verran, että puolivälissä ratsastusta otin loimen kokonaan pois ja laitoin sen takaisin vasta loppukäynteihin.

Toppahousuni saivat komean karvakuorrutteen, mutta mikään ei enää häirinnyt koulutreenejämme. Minulle ilman satulaa ratsastaminen tarkoittaa automaattisesti kevyempää treeniä ja sitä, ettei hevosen tarvitse olla niin paketissa kuin satulan kanssa. Viivi saikin kulkea pitkässä muodossa ja rentona. Kovan pakkasen takia työskentelimme paljon käynnissä tehden pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia. Väistöt ovat minulle itselleni hankalia ja oli ilo huomata, että ilman satulaa niiden ratsastaminen oli helpompaa! Viivikin taisi nauttia astetta rennommasta menosta.



Sunnuntaina sain puhuttua äitini mukaan tallille. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötilakin oli noussut seitsemään pakkasasteeseen. Täydellinen maastoilusää! En edes ehtinyt ehdottaa maastokävelyä tallin omistajalle, kun hän heti tallille tullessani kysyi, haluaisinko lähteä Viivin kanssa pellolle kävelemään. Tietysti halusin, eli eikun Viivi sisälle harjattavaksi ja varustettavaksi.

Pian pääsimmekin lähtemään naapurin pellolle, jonne on aurattu kävelypolut pellon ympäri, äiti kävellen ja minä ratsain. Viivi oli suurimman osan matkasta rauhallinen ja katseli maisemia. Kerran se osoitti mieltään potkaisemalla, kun halusin pysähtyä odottamaan äitiä ja Viivi olisi halunnut lähteä täysillä kotiin. Pienistä erimielisyyksistä huolimatta Viivi tuntuu aina yhtä turvalliselta ja luotettavalta maastoratsulta. Käynnissä ratsastetun peltolenkin jälkeen pyörähdettiin vielä maneesissa ravaamassa ja laukkaamassa. Maneesissa ollut suomenhevosvarsa oli Viivin mielestä hirveän pelottava ja sille piti vähän uhitella luimimalla ja potkimalla. Pian Viivi kuitenkin rentoutui ja se liikkui itseasiassa todella kivasti.


Maanantaina pääsin nousemaan Tangon selkään. Tallissa ja taluttaessa Tango osaa olla todella ärsyttävä, mutta ratsastaessa se oli parempi kuin aiemmilla kerroilla. Koko hevosen olemus muuttuu selkään noustessa sellaisesta ärsyttävästä muulista ihan oikeaksi ratsuksi. :D

Kuvat Tangosta on otettu 25.02, kun olin ratsastanut sillä vasta muutaman kerran. Parissa viikossa yhteistyömme on onneksi ottanut pienen askeleen eteenpäin. :D Kuvista kiitokset Iidalle.


Jos ei muuta, niin ainakin minulla on ollut hauskaa. Luonnollisesti Tangon mielipide on hieman erilainen.
Ratsastaessa minä tykkään Tangosta. Se on niin erilainen kuin Viivi tai Cuma (miten hevosten persoonissa voikaan olla niin monta ääripäätä!) ja sillä ratsastaessa täytyy huomioida aivan eri asioita kuin vaikkapa Viivin kanssa. Tangon ratsastettavuuteen vaikuttaa hirveän paljon esimerkiksi se, miten kannan käteni. Jos en kanna käsiäni tarpeeksi, Tango jännittyy. Luultavasti se nyrkkieni paikka vaikuttaa myös tuntumaan niin, että herkkänä hevosena Tango reagoi pieniinkin muutoksiin melko voimakkaasti.

Tehtiin maanantaina Tangon kanssa ihan yksinkertaisia asioita, kuten aiemminkin. Teimme käynnissä väistöjä ja pysähdyksiä. Ravissa teimme temponvaihteluita pikkuravin ja keskiravin välillä ja laukassa yritin vain saada askellajin pyörimään kunnolla ja Tangon tulemaan siinäkin askellajissa läpi. Lopulta onnistuin ja Tangon laukka tuntui kuin olisi keinutuolissa istunut. Tangolla ratsastaminen on vähintään yhtä palkitsevaa kuin Cumalla. Tykkään siitä, että hevonen reagoi apuihini melko voimakkaasti, niin hyvässä kuin pahassa, joka helpottaa minua huomaamaan hetket, jolloin ratsastan oikein.




Siinäpä tiivistetysti viime viikkojen kuulumiset. Nyt jatkan nettikauppojen selaamista ja yritän etsiä itselleni uudet ratsastushousut. :)

lauantai 24. helmikuuta 2018

Uusia tuttavuuksia

Perjantain tallipäivä oli siitä erikoinen, ettei minulla ollut tallille saapuessani pienintäkään aavistusta siitä, minkä ratsun selkään tallinomistaja minut tällä kertaa laittaisi. Ehdin jo käydä kaikki kauhuskenaariot läpi vaikka luotankin siihen, että omistaja osaa valita minulle hevosen, jonka kanssa pärjään. Näinhän siinä tälläkin kertaa kävi, että ratsuvalinta oli mieluinen ja jollain tapaa myös arvattavissa oleva.

Ratsukseni sain siis tänä vuonna 20-vuotiaaksi kääntyvän pienen puoliveriorin Tangon (joka muuten on Allin ja Cuman tänä vuonna syntyvän varsan isä). Olen ratsastanut Tangolla viime vuoden aikana tunneilla jonkun verran ja syksyn aikana itsenäisesti kahdesti. Tango ei kuitenkaan ole minulle ratsuna erityisen tuttu. Niinä muutamina kertoina, kun olen sillä ratsastanut, olen pitänyt orista todella paljon ja tykännyt siitä, miten erilainen se on kaikkiin muihin ratsastamiini hevosiin verrattuna.

Tällä kertaa kuvituskuvien osalta täytyy tyytä puhelimella otettuihin kuviin, jotka lisäsin tallilta myös instagramin storyyn. Ehkäpä sunnuntaina saan jonkun tallille kuvaamaan niin minulla on jakaa Tangosta kunnollisia kuvia. :)

Hoitaessa Tango oli perjantainakin aika sählä ja ehdin jo ajatella, ettei ratsastuksestakaan tule yhtään mitään. Vaan toisin kävi, Tango olikin todella mukava selkään noustuani eikä enää pelleillyt yhtään. Olin talutellut Tangoa maneesissa jo jonkun aikaa ennen selkään nousemista, joten selästä käsin en enää kävellyt kovin pitkään. Tangolla on tapana vängätä alkuun asetusta ja taivutusta vastaan, joten tsekkasin vain molempiin suuntiin, että asetus ja taivutus menevät läpi ja siirryin sitten raviin.

Ravissa huomasin sen, että minun pitää olla käsistäni vielä kevyempi kuin Cuman kanssa täytyy olla. Tango kulkee luonnostaan "nipussa" ja se pitäisi ratsastaa vähän pidemmäksi, jotta se alkaisi liikkue kunnolla selän läpi. Jos pidin kädellä yhtään vastaan, Tango nosti heti päänsä ylös. Kun taas osasin pitää käteni kevyenä ja ratsastaa Tangoa pelkällä jalalla ja istunnalla, se liikkui jo parinkymmenen minuutin jälkeen hyvässä muodossa ja alkoi hyväksymään pieniä ohjasotteitani.

Koko ratsastuskerta meni vähän Tangoon tutustuessa ja sopivia nappuloita hakiessa, enkä pyytänyt orilta mitään ihmeellistä. Vaikka Tango suorittaa vaativankin tason liikkeitä, koin parhaaksi tehdä sen kanssa ihan perusjuttuja. Harjoittelimme ravissa ja laukassa avotaivutuksia sekä siirtymisiä laukasta käyntiin ja ravista pysähdykseen. Pitkästä aikaa tuli ihan kouluratsastajafiilis, kun päätin harjoitella ravipysähdyksiä kääntämällä Tangon keskihalkaisijalle ja tekemällä samanlaisia tervehdyksiä kuin kouluradallakin! Pakkasen takia otin myös vähän rennommin ja vauhdikkaampien tehtävien välissä teimme myös käynnissä pohkeenväistöjä. Oikealle Tango oli väistöissä paljon tasaisempi, mutta vasempaan en itse saanut siihen samanlaista otetta kuin toiseen kierrokseen ja näin ollen Tango punki vähän vastaan.

Loppukäynneissä Tango päätti viihdyttää itseään syömällä riimunnarua ja tuuppimalla minua selkään. Vissiin käveltiin liian hitaasti?
Lopuksi päätin vielä kokeilla lävistäjille keskiravia ja voi, miten Tango tuntui ihan lentävän! Onhan sillä hieman erilaiset askellajit kuin Viivillä tai Cumalla... Kaiken kaikkiaan minulle jäi Tangosta erittäin hyvä fiilis erityisesti ratsastuksen osalta. Itselleni jäi sellainen olo, että haluan ratsastaa Tangolla lisää ja oppia oikeasti ratsastamaan sillä.

Ensimmäistä kertaa minua ei harmita se, että Cuma on jäämässä mammalomalle enkä tule todennäköisesti ratsastamaan sillä enää moneen kuukauteen. Tallinomistaja nimittäin kaavaili, että voisin alkaa ratsastaa Tangolla Cuman sijasta - orilla kun ei tällä hetkellä ole vuokraajaa. Uskon, että Tangolla on paljon annettavaa minulle ja vaikka se on hurjan erilainen kuin vaikkapa Cuma, auttaa Tangolla ratsastaminen minua eteenpäin myös Cuman suhteen. Olen uusista hevoskuvioista hurjan innoissani enkä malta odottaa, mihin suuntaan ne minua vievät!

Oletteko te löytäneet uusia hevostuttavuuksia lähiaikoina?